Keväällä 1989 sain matkustusluvan DDR:ään ja tulin luokkatapaamiseen kotiseudulleni Meeraneen. Näin luhistuneet talot ja samat Trabantit ja Wartburgit kuin vuonna 1977 lähtiessäni. Lännessä olin jo tottunut, että puolen vuoden välein tuli uusi automalli. DDR näyttäytyi minulle satuna, jossa mikään ei muuttunut. Ihmisten työmoraali oli kadonnut, eikä kiinnostusta töiden tekemiseen enää näyttänyt olevan. Koko systeemi oli romahtanut.