Meillä ei ollut puhelinta, joten minulla oli tapana soittaa puhelinkopista ystävilleni. Näin tein jälleen yhtenä aamupäivänä, kun ystävättäreni ihmetteli: ”Te olette vielä täällä?” Sinä hetkenä tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt. Miten hän saattoi tietää suunnitelmistamme? Olimme keskustelleet lähdöstämme länteen vain mieheni ja äitini kanssa. Ajattelin heti, että jostain on vuotanut tietoja. Sitten hän sanoikin: ”Muuri on auki”. Emme omistaneet siihen aikaan televisiota, joten emme olleet tietoisia asiasta.