DDR:ssä vallitsi toisenlainen yhteiskuntajärjestys. Se ei ollut vapaa, mutta se toi ihmiset lähemmäs toisiaan ja tekemään yhdessä. Vaikka olikin puutetta, juhlia oli enemmän. DDR:ssä puuttui aikapaine. Itse asiassa oli kaksi aikaa ja kaksi elämää. Ensin oli työaika, joka kesti puoli viiteen iltapäivällä. Sitten putosi vasara kädestä, ja syntyi toinen, yksityinen ihminen. Tämä ihminen teki jotain aivan muuta. Minä rakensin iltaisin sähkölaitteita. Tällaiseen ei kenelläkään ole nykyisin aikaa.