Vuonna 1981 kävin ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa. Se oli jännittävää. Moskova vastasi odotuksiani, miljoonakaupunki kun oli. Ajoimme pienten kylien läpi kohti Vladimiria, siellä kannettiin vettä käsin ulkona, ja naudat seisoivat auton edessä. Meillä piti olla tapaaminen kyläläisten kanssa, mutta he olivat pellolla, eivätkä halunneet keskeyttää maatöitään. Kävin yhdessä vanhassa maatalossa sisällä. Se oli kuin sadusta, aika oli täysin pysähtynyt. En melkein uskonut silmiäni. Siellä elettiin todella kaukana menneisyydessä. Ajattelin, että tämä ei ole sitä tulevaisuutta, jota kohti meidän väitetään DDR:ssä olevan matkalla.